maanantai 28. marraskuuta 2011

Paivan terveysuutisia

Joskus alan ajatella, etta ehka toimittajilla on hienoista vaarinymmartamista kun he tulkitsevat "asiantuntijoiden" lausuntoja. Vai onko vaan haastateltu vaaria asiantuntijoita?

Varmaan kumpaakin tapahtuu. Esimerkiksi kerran oli jossain iltapaivalehdissa juttua miesten alapaan anatomiasta, ja haastateltu asiantuntija oli psykiatri. Ehka olisi ollut hyva jututtaa urologia paremminkin. Vaara paa tassa asiassa.

Tanaan pinnalla on ollut ravitsemuksen asiantuntijan, dosentti Ursula Scwabin "tietama" juttu siita, etta eraan perheen lapsia harkitaan huostaanotettavaksi, koska vanhemmat pakottavat heidat syomaan liian yksipuolista ravintoa, siis vahahiilihydraattista sellaista. Enpa usko, etta sosiaaliviranomaiset ihan ensimmaisena tallaistaisista asioista rva Schwabille menisivat kielimaan, onhan tama erittain arkaluontoinen tilanne.
Virallisesti terveellinen pasta-ateria.
Kuva: Valtion Ravitsemusneuvottelukunta.




Kumpi allaolevista sinusta nayttaa terveellisemmalta aterialta?

Low carb -ateria: Kalaa, kasviksia ja pieni tilkka chipotlemajoneesia.


Leipa, valkoinen vilja (vilja yleensakin), ei mitaan erityista ravinnearvoa, vaikka paljon liikkuva voi niita enemman tarvitakin.
Tama, viisi kourallista kasviksia on karppaajallakin kaiken perusta. Kuva: Valtion Ravitsemustoimikunta.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt tanaan, on se, etta joku asiantuntija iltapaivaloopeissa maaritteli aikuisen ihmisen normaalin virtsaamistarpeen olevan n. 8-10 kertaa per paiva. Mina juon vetta useita litroja per paiva, mutta en todellakaan juokse vessassa noin usein. Huh.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Villahousu


Villahousu, kuva by JB.



Jos nyt sitten joku pitaa minut liikkeella, on se Vintio aka Villapoksy aka Sere-neiti. Kohta (ensi kuussa) 17-vee ja taynna virtaa. Sanky on petattu ja pesty hanen toimestaan noin sata kertaa tanaan, ja aina paistaa naurava koirunnaama vuodevaatekasojen keskelta. Ehka hankin akkukaapelit, ja ne koissun hantaan ja kirsuun kytkettyina hoidan koko huushollin energiantarpeen?

Tassa kuvassa neiti on harvinaisesti "unnulla".

"Makaronilaatikkoa"

Onko koskaan kaynyt mielessa, etta tasta saisi jotain terveellisempaakin aikaiseksi? Professori Uusitupa on viime aikoina luennoinut low carb -ruokavalion  epaterveellisyydesta, varsinkin siis lapsille (mika pistaa todella ihmettelemaan esim. inuiittien kykya ylipaataan pysya hengissa, hah), mutta veikkaisinpa, etta tata ohjetta ei HANKAAN VOI pitaa epaterveellisena, oli sitten syoja minka ikainen hyvansa.

Tietty jos on kasviskammoisia muksuja, kesakurpitsa kannattaa kuoria, ja sen jalkeen todellakaan ei pideta kamalaa mekkalaa siita, mika on korvannut epaterveelliset makaronit.

Asia sujuu seuraavasti:

- pieniksi kuutioitua kesakurpitsaa joko kuorilla tai ilman
- munamaitoa tarpeen mukaan (tassa tapauksessa 1 muna per desilitra maitoa)
- juustoraastetta, jos haluaa
- paistettua sipulia
- paistettua jauhelihaa (jauhikseksi voi tietty valita kanaa/kalkkunaa tms.)
- suolaa ja valkopippuria (valkopippurin vihaajat vaihtakoon mustapippuriin

Jauhelihan voi lisata raakanakin sekaan. Siis ainekset sekoitetaan, laitetaan uunivuokaan ja munamaito kaadetaan paalle.

Paistetaan n. 200C kunnes nayttaa kypsalta (menee varmaan tunti). Seos voi olla hiukan loysaa verrattuna normaaliin pastaloodaan, mutta maku on samanlainen, ja vetisyyskin asettuu laatikon jaahtyessa.


Tanssikurssi

Nyt ei voinut kuin pyrskahtaa nauruun. Voiko joku kertoa, miten organisoidaan ex-tempore -tanssikurssi noin 250 hengelle? Tama on siis kv. yhdistyksemme vuosikokouksen ohjelmatarjous, coctailtilaisuuden jalkeen.

Kuva: Wikipedia.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Elama on kuin Pisan torni

Aarettoman kallellaan, eika kukaan osaa sanoa, mika saa sen sortumaan ja milloin se tapahtuu. Talta vaan nyt tuntuu. Tajusin, etta minullahan on viikko aikaa etsia uusi asumispaikka, silla nuo vesivahinkoa koskevat toimenpiteet aloitetaan heti ensi viikolla. Taytyy siis raivata tavarat pois remonttialueelta, ja suojata huonekalut jotenkin. Lakanoita kai paalle, silla polya tulee varmaan olemaan, ja paljon enemman kuin mita nyt on.

APUA!!!

Kuvassa muutama korurasia keikollaan.
Olen ollut noin viikon verran ihan kuin halvaantunut, mutta nyt pitaisi ryhdistaytya, vaikka aika masentavaahan tama kaikki on. Ehka seuraavaksi tipahtaa meteoriitti paahani kun menen ulos?

Todellista "Slow Foodia"


Ostin pussillisen mandariineja, vaikka ne eivat normaalisti kuulu ruokavaliooni. Tahan aikaan vuodesta niita kuitenkin pitaa saada. Nyt sitten tuhosin viimeiset puoli tusinaa, ja katsoin oikein kellosta: Niiden nyplaaminen irti kuoristaan ja syominen kesti noin tunnin. Todellista slow foodia siis. Ehkapa hankin aamiaiseksi jotain helpompaa syotavaa.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Talvirenkaat

Kas, sain kerrankin vaihdatettua ne suhteellisen ajoissa. Yleensa maassa on ollut parikymmenta senttia lunta, kun olen vasta muistanut koko asian. Kerran kun nain kavi, soitin hadissani miespuoliselle kaverilleni, joka oli silloin satamassa Nurmisella toissa, ja han kaski minua menemaan bussilla toihin ja tulisi sitten iltapaivalla toitten jalkeen vaihtamaan donitsit.

Keskella tyopaivaani han sitten soitti ja sanoi, etta: "Menit nyt sitten kumminkin autolla toihin?" Olin tipahtaa tuolilta; mista HAN sen tiesi? Kuulemma han vain arvasi sen kun olen tallainen jaarapaa. Jeh, nainpa se taitaa olla....

Nykyaan olen jo monet vuodet vaihdattanut rinkulat samassa paikassa, jossa niita sailytetaankin. Onneksi, silla nailla kasilla ei mitaan renkaita kanniskeltaisi kellarivarastoon ja takaisin.

Sattuipa sitten kerran, kun olin toista pain ruokakaupassa, niin joku oudolta nayttava vanhempi mieshenkilo tervehti minua iloisesti. Katselin taakseni miettien kenelle han oikein puhuu.

Asia selvisi sitten kun olin seuraavan kerran vaihdattamassa renkaita, ja yllaripyllari  - se olikin yksi rengasliikkeen tyontekijoista, joka aarimmaisen loukkaantuneena kommentoi hoksaamattomuuttani "Kun maa oon AIN vaihtanu sun renkaat!"

Joo, asia meni perille, ja pyysin noyrimmasti anteeksi tapausta. Eilen han iloisesti taas morjesteli porukkansa kanssa, sillavalin kun lorpottelin firman omistajan kanssa viimeisimmista kuulumisista.

Mea culpa. Taytyy koittaa olla huomaavaisempi.

Karsi sielu, karsi ruumis, olethan nauttinutkin

Tuo pullahiireily sai kylla mahan iloisesti sekaisin. Hyi minua. Ehka taas muistan asian muutaman paivan, enka kyseiseen leipomoon poikkea. Nyt elelen lahinna vihersmoothieilla. Toivottavasti potsi rauhoittuu.

Oikeastaan en usko, etta vika olisi viljan sisaltamassa gluteenissa, vaan ehka se pahis onkin tuo sokeri. Uh.

Olen huomannut, etta suolahappovalmisteet ja ruoansulatusentsyymit auttavat hieman (tietystikin...). Kuuluisa huippu-urheilijoiden valmentaja Charles Poliquin liputtaa Biosignature-menetelmassaan suolahappolisien puolesta. En tieda, paljonko talle on tieteellista nayttoa, mutta tietty Poliquinin saavutukset puhuvat puolestaan, joskin hanella on ravintolisabisnestakin.

Niin kummalliselta kun se kuulostaakin, niin narastys ja refluksioireetkin helpottuvat tuolla suolahapolla (betaine HCl, tassa Twinlabsin valmisteessa on myos pepsiinia).

Nuo entsyymivalmisteet ovat aika kalliita, mutta tietty iHerb myy edullisemmin.


Niin, ja kaikkiin asioihin ei loydy onni pillereista. Jarkeva syominen on ykkosasia, ja silloin ei tarvita mitaan kalliita ruoansulatusjugurtteja sun muuta holmoa. Yleensa valkoisen viljan ja sokerin jattaminen pois toimii vallan hyvin. Kasvisten syontia on lisattava, ja se on siina.

Lisaaineettomia voiteita

Otsikosta voisi kuvitella, etta apteekin perusvoiteet ovat sita, mutta vilkaiskaapas tarkemmin. Vaikka puhutaan, etta parabeenit olisivat turvallisia, niin en todellakaan niita kayttaisi, ainakaan jos suvussa on taipumusta rintasyopaan.

Monista rintasyopakasvaimista kuulemma loytyy naita hormonihairitsijoita. Kun olisin nuorempana tamankin havainnut, niin voisivat asiat olla toisin (tai sitten ei). No, minun kasvaintani noiden osalta tuskin tullaan tutkimaan.

Tassa uusimmat kokeilut, silma- ja kaulavoide, ja DermaE:n kasvovoide. Jalkimmainen tuoksuu hiukan omituiselta, kuin raa'alta kaalisilpulta, sammaleelta, jakalalta tms. Tosin se ei minua vaivaa.

Molemmat tuntuvat ihan hyvilta.


Rantakerttu

Kavimme ystavattareni kanssa testaamassa taman kortteliravintolan, ja olikin oikein onnistunut kokeilu. Ruoka oli hyvaa, perussellaista, eika hintakaan paata pyorryta. Sisarravintolansa tapaan tama paikka toimii myos itsepalvelupesulana, eli siella voi selata baarissa lapi paivan lehdet viinilasin aaressa pyykkikoneen huristessa. Kateva ajatus, ja varsinkin opiskelijoille kiva juttu, tassakin kun on ylioppilaskylasaation asunto vieressa.

Ystavattareni soi kanasalaatin, ja mina sorruin jallupulliin, klassisiin sellaisiin, mutta ne saa myos kasvisversiona, mika on aika hyva, ellei lihaa syo.


Kanasalaatti oli todella runsas. Sainpa minakin hiukan narppia sormin, koska ystavattareni ei jaksanut kaikkea syoda.

Ah, vanhanajan lihapullat. Ex-anoppini tosin tekee parempia, mutta nama laitan hyvaksi kakkoseksi arviolistallani.

Pieni primitiivireaktio

Etteivat nyt sitten ongelmat tahan loppuisi, niin asunnostani loytyi putkistovuoto. Se on tietystikin kylpparin kynnyksen tienoilla, joten kylpparin lattia ja eteisen lattia revitaan auki. Saattaa olla, etta myos pala olohuoneen lattiaa. $%#@&ti!!!! Koko toimitus kestaa noin kolme kuukautta!!!! Olin saada slaagin!!! Asunnossa ei voi sina aikana asua. Sain todellakin raivarin, kun aamulla kukonlaulunaikaan ulko-ovesta ryntaa sisalle mieslauma omilla avaimillaan, ollessani viela puolipukeissa unten mailla (tama siis tapahtui pari kertaa, kunnes isannoitsija hoksasi, etta puhelinkin on keksitty, ja hanella on numero, johon voi soittaa ja tiedottaa minua etukateen tallaisista visiiteista).

No, nyt sita on sitten ihmetelty tarpeeksi, ja tyot kaiketi alkavat pian. Mina kaiketi muutan hotelliin voimaan pahoin sytostaattihoitojen jalkeen.

Yritan nyt lahinna sulatella asiaa ja selvittaa sitten vakuutusyhtion kanssa toimenpiteet. Se on kylla selva paikka, etta koko remontti menee taloyhtion vakuutuksesta, siita viela kaiketi taistelemme isannoitsijan kanssa, jonka mukaan mina kustantaisin koko homman, taloyhtio vain vesieristykset. Ei kay.

Luvallinen uhri

Sanotaan, etta ihminen huomaa toisessa ensin omat piirteensa. Tama johtaa parisuhteessa rakastumiseen, jolla ei ehka ole mitaan syvempaa pohjaa. Jos ei sita (tai oikeasti ymmarrysta siita) ole, yleisin kommentti on, etta "kasvoimme erillemme".

Kuolleista ei saa puhua pahaa, mutta ex-avikseni kanssa tuo oli juuri sita. No, han kuoli, mutta sita aiemmin olimme eronneet, koska katsoin etta en voi vahtia yhta taysjuoppoa yotapaivaa.

Silti olen tuntenut todella pahaa oloa hanen kuoltuaan. Emme tosin olleet tekemisissa usein, mutta han soitteli liki vuosittain.

Siita on jo aikaa. Silti huomaan liiallisen kiltteyden ongelman itsessani. Kaikki saavat kavella yli. Minun taytyy opetella pitamaan puoliani. Muiden tarvitsisi myos opetella ymmarrysta (jos maaraan jotain, niin todellakin perustelen sen, eika tama ole kaikille johtajille itsestaanselva asia).

Jatkuu....

Tanaan mietin, miksi moisia vanhoja ajattelen. Kenties huonoa omaatuntoa siita, etta luovutin liian pian. Eiko avioliitossa luvata pysya kyydissa niin myota- kuin vastamaessakin?

Tiedan kylla, etta siihen jaaminen olisi tuhonnut minutkin.

Tragikoomista, etta siltikin ajattelen sita asiaa. Enka varmaan paase siita koskaan irti. Varmaan rankaisen itseani siina mielessa "uskottomuudesta", etta en enaa nahnyt keinoja hoitaa asiaa. Ex-anoppini ymmarsi asian, omat vanhempani eivat.


Yomietteita


Koissu on isannallaan, ja "lihapatojen aaressa". Mina en saa nukuttua. Sairaalaan 7. paiva, ja 8. paiva en enaa ole sama ihminen. Eraalla keskustelupalstalla ymmarrettiin se.

8. paiva olisi myos PCMG:n kokous Nizzassa, vuotuinen tapaus, johon mina jo hallituksen jasenenakin olen yleensa osallistunut. Toimitan myos sivupuhteina taman globaalin yhteison julkaisua, ja nyt jouduin jattamaan velvollisuudet muille taman sairauden takia.

Enka siis paase edes Nizzan vuotuiseen koulutuspaivaan.

Syopa eristaa. PCMG:n jasenet haluavat saastaa minut turhalta murheelta. Mina taas en halua lopettaa kaikkia aktiviteettejani taman takia. Erilaista ajattelua eri kulttuureissa.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Pullahiiren paljastuksia

Sorrun minakin muutaman kerran vuodessa, ehka pari-kolme... Pullapitkon lisaksi lemppareitani ovat kunnon voipullat ja sitruunavormut. Siis nama ihan sokerista ja vehnasta tehtyna (muuten leivon tietty karppausmuffareita ja kakkuja):

Paivan ihana haksahdus.



maanantai 21. marraskuuta 2011

Luovuus ja hulluus

Jos sinulla on vieraita, laitapa kulhoon banaaneita ja tarjoa kaikille yksi syotavaksi. Laske sen jalkeen, moniko on avannut sen karjesta, ja moniko tyvesta. Joskus joku saattaa avata sen hiukan omalaatuisemmin. Tassa sinulla saattaa olla luova ihminen, joka ajattelee "laatikon ulkopuolelta" (mina avaan banskuni upottamalla kynteni keskella, ja avaan kuoren "veneeksi", josta sisus on helppoa poimia syotavaksi).

Luovilla ihmisilla on usein erikoisten ajatusmallien lisaksi myos ehka asunto ja tyopoyta sekaisin. Tai siis sekaisin muiden ihmisten mielesta. Asianomainen ei taas nae asiassa mitaan vikaa.

Olen ollut pitkan rupeaman (vuodesta 1995) toissa alalla, joka on aarimmaisen kurinalaista ja saannosteltya. Samalla tavalla tyoskentely oli tarkeaa, mutta olen sita mielta, etta kunhan se tehdaan ohjeitten asettamissa raameissa ja tulos on sama, niin mita silla on valia? Niin, ja minun tyopoydallani oli jarjestyksenpidossa ihan oma logiikkani, jota katsottiin muiden toimesta ihan vinoon. Ihan turhaan, silla tiesin aika tarkkaan, mita kukin pino sisalsi. Tietty valttamattomat dokut sailottiin ohjesaannon mukaan.

Luova ihminen tekee asioita eri tavalla kuin muut, ja joutuu usein tyoyhteison silmatikuksi. Kokemusta on. Jos on viela rohkeutta esittaa kaikki hulluimmatkin ideansa, sita parempi. Hyva esimies kuuntelee naita ideoita, silla vaikka ne eivat olisikaan ihan loppuunsa hiottuja, niissa piilee logiikka ja hyvalla lykylla saadaan aikaan uusie innovaatioita.

Tuli vaan mieleen, etta tallainen ihminen tarvitsee todella hyvan muistin myoskin, mika on ihan hyva juttu. Eipa varmaankaan ole ihan ensimmaisena dementia iskemassa, ellei sitten vaskulaarinen sellainen, jolle ei voi kovinkaan paljoa itse mitaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Happamuudesta

iHerb myy muuten testiliuskoja, tassa ihan vaan kokeilu syljesta.


Laaketieteessa korostetaan, etta kehon happamuus pitaa aina mitata veresta. Nyt on kuitenkin noussut asiasta muitakin mielipiteita, ja syljen ja virtsan mittaamista esimerkiksi tallaisilla ns. lakmuspapereilla suositaan. Naista ristiriitaisista mielipiteista johtuen innostuin kokeilemaan. Eika tuo mittapaperirulla montaa euroa maksanut.

Mittauksen voi tehda aamuisin ja iltaisin, ennen ruokailua, ja kaksi tuntia ruokailun jalkeen. Sita ei kuitenkaan kannata tehda kehoa rasittavan liikunnan jalkeen, jolloin lihakset ovat jokatapauksessa "maitohapoilla".

Veden pH on neutraali, eli 7 (+25C). Tata happamammat aineet ovat tuon luvun alla, ja emaksisemmat sen paalla. Kuten tuosta kuvasta selviaa, sylkinayte on hiukan happaman puolella. Syljen happamuuden keskiarvo on noin 7,2 ja virtsan noin 6 (Guyton, Arthur C. Textbook of Medical Physiology, 8th ed., pp. 331, 340, 711.). Narastysongelmaisilla voi  - ainakin refluksiongelmaisilla - sylki olla todella emaksista, silla mahanesteitten kohotessa kurkkuun suu vettyy, ja valmistautuu neutraloimaan happaman nesteen.


Talla tavalla voi todeta itse, miten ateriasi vaikuttavat happamuuteesi. Sanotaan, etta mita emaksisempi kehosi on, sen terveempi olo on. Stressi ja uupumus lisaavat myos eraan teorian mukaan happamuutta, ja tama suosii hiivoja, bakteereita ja sienikasvustoja kehossa, ja nama taas yllapitavat happamuutta.


Liian hapan elimisto myos kerryttaa ylipainoa etenkin vyotarolle mm. lisaamalla makeanhimoa. Aineenvaihdunnan ongelmatkin tulevat samaa tieta.


Muistutan viela tassa, etta kehon happamuuden saatelyyn vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi hengityksella on siina iso osuus. Tassa en kuitenkaan ala pitaa luentoa niista asioista, vaan jokainen, jota kiinnostaa asian tutkiminen lapikotaisin, hankkikoon kirjastosta anatomian ja fysiologian oppaan, ja lukekoon sen ajatuksella lapi.

Miksi vihersmoothie on hyvaa juuri aamuisin?

Luin jostain, etta varsinkin aamuisin ihminen heraa dehydroituneena ja kroppa on silloin myos hapan. Kuivuminen tapahtuu siksi, etta peiton alla on yleensa lammin ja nukkuva hikoilee. Sitruunalla maustettu vesi on hyva apukeino nimenomaan aamuisin, mutta pese toki hampaasi sita ennen.

Kuten olet huomannut, kaytan myos paljon vihersmoothieita, ja kasvismehuja, kuten tomaattimehu, muttabjos ne ostaa valmiina kaupasta, kannattaa tsekata lisaaineet. Appelsiini/mandariinimehuista pidan myos, mutta ne ovat aika pitkalle pelkkaa sokeria. Varsinkaan hedelmasokeri ei ole hyvaa maksalle.

Ellei ole tottunut pelkkiin vihannesmehuihin, kannattaa ensimmaisilla kerroilla lisata mukaan hiukan jotain hedelmaa tai marjoja. Mina lisaan sitruunani sauvasekoittimella tehtyyn smoothieen, niin saan myos kuidut kaytettya hyvaksi, silla haluan veteni jaakaappikylmana. Stevialla saa makeutusta, jos sita kaipaa. Myos mausteitya voi kayttaa  - laitan esimerkiksi cayenne-/ tai mustapippuria tomaattimehuuni, niin siita saa topakan Virgin Maryn, jonka viela voi hienostellessaan koristaa laittamalla lasiin pystyyn kauniin sellerinvarren.

Olen aika varovainen noitten kaupan valmismehujen suhteen. Seisominan kaupan hyllyilla takuulla vaikuttaa revinnepitoisuuteen, ja toisekseen monet hedelmamehut, appelsiinimehu etunenassa, ovat tehty kokonaisista appelsiineista, eika kukaan voi sanoa tarkalleen, mita torjunta-aineita niiden kuorissa on.

Vihersmoothien pohjaksi voi laittaa oikeastaan mita tahansa  - ainakin jos sen tekee sauvasekoittimella, eika mehulingolla (minulla on molemmat). Vaikkapa manteli-/pahkinamaitoa. Manteli on aika neutraali, ja jos mantelit liottaa vedessa yli yon. Pahkinoiden ja mantelien liottaminen kannattaa, silla liottaessa niiden entsyyminestajat yleensa haihtuvat, ja entsyymitoiminta aktivoituu, joten niiden ravintoaineet imeytyvat paremmin.

Aamulla sitten voi koko seoksen ajella sileaksi blenderissa tai sauvasekoittimella, ja halutessaan siiviloida palat pois. Taman "jatteen" voi kayttaa esim. leivontaan tai syoda jogurtin ja marjojen kanssa.

Hyvia smoothieaineksia aamuksi.

Pitaisi sita ja pitaisi tata

Vahan on ns. "pelastusarmeijalle mennyt" paiva tanaan. Siis en ole saanut aikaiseksi mitaan muuta kuin pikku lenkin koiruuden kanssa ja sitten laitoin ruokaa ja luin olemattomia uutisia netista. Eipa ole maailmallakaan juuri mitaan tapahtunut.

Tanaan laitoin aamiaiseksi tuhdin vihersmoothien hiukan jo nahistuneesta romaine-salaatinkerasta (tassa hyva vinkki, ala heita sita pois, ellei se ole madantunut), vaniljanmakuisesta proteiinijauheesta, lesitiinista, avokadosta (laitoin sen ihan kuorineen talla kertaa ja macadamiapahkinoista, jotka olivat lionneet tilkassa vetta yli yon. Vesi siis tuli mukaan tahan teelmykseen. Huomasin, etta macadamioiden, tai yleensakaan pahkinoiden kanssa ei kannata liioitella, jos ei tunne suurta intohimoa niihin. Vahan miedompikin maku olisi riittanyt.

Olin bongannut kaupasta aiemmin talla viikolla veripalttua, jota sitten paistelin paivalliseksi voissa (koirakin tykkaa ja kavi viela moneen otteeseen nuoleskelemassa kuppiaan syotyaan):


Huomenna tulee taas miesporukka katsomaan sita paastoa kylpparissani (ihan niinkuin sita ei olisi jo useamman kuin yhden miehen voimin kayty tuolla tuijottelemassa viikolla).

Oletko huomannut, etta kun esim. tonteilla tai jossain tiella kaivetaan kuoppa putkivaurion tms. takia, niin siina kaivinkoneen vieressa seisoo aina vahintaan yksi aija (ellei sitten montakin) tuijottelemassa monttuun kadet syvalla taskuissa?

Tama kylpparitouhu alkaa olla ihan samanlaista.

Ruokadebattia TV:ssa

Katselin netista viime viikolla (Yle 2 -> Katsomo) tullutta kaksiosaista keskusteluohjelmaa ruoasta. Hiukan hymyilytti. Eras osallistuja mainitsi hyvinkin tietavasti "Eitkinsin dieetin", joka perustuu vain elainproteiineihin. Tama on aika kapea-alainen havainto.

Ensimmaisessa jaksossa puhuttiin kouluruokailusta, jonka taso on huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siihen en osaa sanoa mitaan, koska en ole koululainen. Samaan aiheeseen oli sysatty keskustelua siita, millaista kouluruan pitaisi olla. Luomua, ja puhdasta lahiruokaa. On tietty selva asia, etta lahialueen tuottajia pitaisi suosia, etenkin kun liki kaikki maan koulukeittiot lienevat jo nykyisin suuriin keskus(liike)ketjuihin kytkoksissa olevien catering-ketjujen kasissa. Debatissa oli mielenkiintoinen poikkeus, eli Kiuruvesi, jossa suositaan lahiruokaa ja pyritaan korvaamaan raaka-aineet paikallisilla (mm. pinaatin korvaajaksi kaytetaan jokapaikassa kasvavaa nokkosta).

Mukuloille olisi muutenkin hyva opettaa, etta luonnostakin saa vihanneksia, eika aina tarvitse hakea niita kaupan pakastealtaasta. Joskus minun kouluaikoinani jouduimme jokainen oppilas keraamaan metsasta litran puolukoita ja tuomaan sen ruokalan emannalle kaytettavaksi vuoden mittaan, joten ei minusta esim. koululaisten opetuksellinen sienireissukaan olisi mikaan katastrofi muun opetuksen kustannuksella, vaan opettaisi enemmankin hyodyllisia taitoja.

Samaten yrttien keruu.

Sitakaan mina en ymmarra, etta lautasella pitaisi olla eina ravinnekoyhaa perunaa, pastaa tai riisia. Meilla on yllinkyllin muitakin juureksia, joiden kayttoon voisi kylla kernaasti opetella.

Virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan 5-6 palaa leipaa paivan aikana. Taman sanotaan pitavan vatsan toimivana. Jatapa kerran tama pois ja syo sen sijaaan 400-500 g vaikkapa parsakaalia. Tassa ei edes tarvitse mainita, etta kummalla irtoaa varpusparvi paremmin. Ja sitten valitetaan, etta lapset eivat syo tarpeeksi kasviksia.

Koittakaapas muuten ottaa koskus paperi ja kyna esille katsoessanni jotain keskusteluohjelmaa ja laskekaa, kuinka monta kertaa yhteensa siina kaytettiin sanaa "niinku" (ne jotka osaavat tehda kahta asiaa samanaikaisesti, voivat myos listata ne kerrat, kun joku sanoo "no" aloittaessaan puhumisen).

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kiusausta

Olen aiemmin jo kertonut, etta esimiehen (tai - naisen) taholta on tullut kiusaamista. En ole saanut mitaan responssia luottamusmiesten taholta, joten vein asian tyosuojeluun.

Tyosuojelun responssi on ollut erittain asiallinen.


torstai 17. marraskuuta 2011

Mitakohan seuraavaksi, joo...

Herasin aamulla siihen, etta isannoitsija ryntaa ovesta sisaan. Maanantaina oli mitattu naitten paatyhuoneistojen kylppareitten kosteus, ja todettu, etta lampovuoto on juuri MINUN kylpparissani.

Se siis pitaa remontoida. Vakuutus ei kuulemma korvaa, ja mina siis olen sairauslomalla aina kesakuun 2012 loppuun, ja todennakoisesti viela sen jalkeenkin. Nama kadet kun ovat sitten syovan jalkeen seuraavana leikkauslistalla.

Olin todella typertynyt. Juuri nyt kun ei tarvitsisi yhtaan mitaan ylimaaraista rahanmenoa. Saatika sita, etta vessa olisi poissa kaytosta kemoterapian aikana.


tiistai 15. marraskuuta 2011

Puolukoita/karpaloita kuumalla kinuskikastikkeella (low carb)

Nyt ei ole enaa mitaan syyta valttaa syomasta jaisia puolukoita tai karpaloita kuuman kinuskikastikkeen kera!

Voi mika suosikki....!!

Marjat itsessaan voi lappoa kuppiin sinallaan ja todellakin suoraan pakastimesta. Kinuskikastikkeen saa iHerbista (kuvassa vierella vaahtokarkkikastiketta, jota voi kayttaa ihan samalla tavalla esim. happamien ja jaisten herukoiden kanssa).

iHerbista namakin. Makeutettu sokerista tehdylla sukraloosilla (Splenda), joka ei imeydy suolistoon.
Ei nyt ihan ollenkaan luomua, mutta jos happamat marjat muuten eivat maistu, niin pari ruokalusillista naita (0 kcal, 0 hh). Natriumia kuitenkin on jonkin verran, joten jos on verenpainetta jne. kannattaa kayttaa kohtuullisesti.

Hedelmista jne. tosin saa vastapainoksi myos kaliumia, mutta kuten sanoin, kohtuus kaikessa.

Mutta jaiset karpalot ja puolukat kuumalla kinuskilla ovat aivan huippuja!

Sydan

Eraan tutkijan mukaan (TV-ohjelma) sydan on elin, jolla on "oma muistinsa". Hyvana esimerkkina oli sydansiirtopotilas, joka vaimonsa yllatykseksi oli "pehmeampi mies" leikkauksen jalkeen.

Kun he myohemmin halusivat selvitella asiaa, kavi ilmi, etta sydamen luovuttaja oli mies, joka oli amatoorirunoilija.

Mina uskon toisaalta asiaan. Voihan ihminen kuollakin, kaytannossa fyysiseti terveena, mutta kaytannossa "sydansuruun". Mina tiedan ainakin kaksi tallaista tapausta.

Reagoihan sydan todella paljon stressiinkin.

Kukkatippoja?

Amerikkalainen ystavattareni kayttaa koiriensa rauhoittamiseen, esim. ilotulituspaukkeiden aikana, Bachin kukkatippoja.


Jos jollakin lukijalla on naista kokemusta, kommentoikaa ihmeessa!

Mina ymmarran, etta tuoksuilla on jokaiselle jokin merkitys, eli hajuaisti ohjailee aivoja. Ovathan esim. feromonit tutkittuja ja tunnustettuja aineita. Samaten jokin eteerinen oljy ja sen tuoksu vaikuttaa mieleen.

Mutta etta sisaisesti otettavat kukkatipat?

Sairaalaan

Leikkauksesta tuli tieto; on heti Itsapaisyyspaivan jalkeen, eli aamulla 7.12. heti aamuseiskalta sairaalaan, joten ymmarsin, etta operoidaan siita sitten suoraan.

Ihan hirvittavaa miten tama ahdistaa.


maanantai 14. marraskuuta 2011

Voikukka - paljon muutakin kuin rikkaruoho

Voikukka on kasvi. jonka jokainen tunnistaa. Paitsi etta sen juuresta on joskus tehty kahvinkorviketta, lehdet ovat hyva lisa salaatteihin (varsinkin varjossa kasvaneet nuoret lehdet ovat rapeita ja miedonmakuisia), sen kukan teralehdista saa erinomaista jalkiruokaviinia, ja sita on kaytetty jo satoja vuosia nesteenpoistolaakkeena. Kasvista voi oikeastaan kayttaa sen kaikki osat. Tehtiinpa joskus juuresta ja lehdista myos tupakankorviketta.

Kasvia on tarkemmin alettu tutkia vasta 1900-luvulla, jolloin selvisi, etta se sisaltaa maksaa tukevaa taraksakosidia, joka helpottaa ruoansulatusta. Samaten kasvin lehtien nesteenpoisto-ominaisuus vahvistettiin. Karvasaineet stimuloivat myos sapen eritysta, joten sitakin kautta ruoansulatus helpottuu.

Voikukan juurista haudutettu tee auttaa siis ruoansulatukseen. Sen sisaltamat polysakkaridit gtukevat suoliston hyvaa bakteeriflooraa, ja tata kautta myos ruoansulatusta.

Voikukan lehdista haudutettu tee vaikuttaa suotuisasti mumuaisiin ja virtsateihin.

Voikukan kukinnoissa on flavonoideja, jotka toimivat tulehduksia hillitsevasti.




Voikukanlehtipesto

iso kourallinen voikukanlehtia
10 saksanpahkinaa kuorittuna
1-2 valkosipulinkyntta
50-100 g pecorinojuustoa
oliivioljya

Ajele seos sileaksi tehosekoittimessa. Tarjoa ja kayta ihan kuin tavallistakin pestoa.


Keskiaikainen munkkien yskanrohto

voikukan kukintoja
siirappia/vaahterasiirappia/hunajaa tai naiden sekoitusta

Laita voikukan kukinnot lasipurkkiin, ja kaada paalle siirappi tms. Kayta teen mausteena aina kukka kerrallaan. Kukinnot sisaltavat aineita, jotka lohkaisevat limaa, joten yska helpottuu.

Korianteri l. cilantro

Lehtikorianteri on varmaan maailman ainoa mauste, josta saan valittomasti yokkaysreaktion, jos sita on hitusenkaan ruoassa. Nytpa sitten oli uutisissa, etta se on bakteereja tappava, ja nitistaa myos pelatyn MRSA-sairaalabakteerin. No, jos sen varassa oltaisiin, niin taitaisin heittaa veivini ennenkuin sita soisin.

Tata kasvia sanotaan myos kiinanpersiljaksi, ja Kaukoidassa sita kaytetaankin varsin loyhin rantein samalla tavalla kuin persiljaa. Britit parittavat korianterin usein porkkanan kanssa sosekeitoissa.

Korianterinsiemenet ovat ihan toinen juttu, niita kaytan ihan mielellani maustamiseen, ja ovathan ne esim. curryseoksissa oleellinen osa sita. Niiden maulla ei ole mitaan tekemista kasvin lehtien kanssa.

Korianteri on muuten todellakin sukua porkkanalle ja persiljalle, mutta yhtakaikki sen maku on puistattavan ludemainen. Luteesta (kreikaksi koris) kasvi on saanut nimensakin.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Onnettomuus

Soin aika kovia juureslastuja, ja kuinka ollakaan, halkaisin poskihampaani siina puuhassa. Lahti oikein pala irti, ja nyt vaan toivon, ettei se tulehtuisi juuri taman syopaoperaation kynnyksella. Voihan %$#@%$ti.

Huomenna tyoterveyslaakarille, ehka saan antibioottireseptin sielta.Tuskinpa sita kannattaa nyt ruveta operoimaankaan, koska saatan saada leikkausajan tuota pikaa.

Mitakohan seuraavaksi?

Kipea tama on kylla, joten siina voi olla alkavaa tulehdusta. Siihen taisi loppua noiden lastujen syonti.

Asiasta seitsemanteen; ostin ternimaitoa paikallisesta "Kitumarketista" ja nyt on valmistumassa uunijuusto siita. Hiukan vaan suolaa sekaan ja se on siina. Syodaan stevian ja Ceyloninkanelin kanssa. Tai sitten noitten marjojen.

Uunijuustoa tulollaan. 

Syopaasiaa

Olen ollut kysymysmerkkina. Ihan silkasta pelosta. Plastiikkakirurgi soitti torstaina. Korjausleikkaus voidaan tehda saman tien.

Tiedan riskit ja olen aarettoman peloissani.

Menen maanantaina tyoterveysasemalle (todella epanormaaleja veriarvoja  - tamakin viela). Niin. En tieda mita sitten siella.

Milkman

Oikeasti sellainen palvelu on edelleen. GREAT!
milkman


Ja meillako ei koskaan tapahdu mitaan?

Koko taloyhtio on taynna vanhoja ihmisia, tassa kaupungin pelipaikoilla kun ollaan. Ja meilla "ei todellakaan tapahdu koskaan mitaan". Just joo... Ilmeisesti jotain revittelya on ollut, koska ala-aulassa oli tanaan tallainen kyltti:

Ei saisi nauraa, ei, mutta tama oli aivan loistava nootti!

Mua kylla hiukan nauratti. Joo, ja olen 11-kerroksisen talon puolivalin paatyasunnon omistaja, joten oksu ei ollut riittanyt parvekkeelleni saakka. Onneksi, olisi muuten nauratus loppunut lyhyeen.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Vaahterasiirappidieetti

Tama ajatus tuli ilmi eraassa realityohjelmassa, jossa haettiin maailmantason malleja.

Haluaako joku nayttaa Donatella Versacelta?

Jos hanta ihannoi joku niin kuulostaa sairaalta.

Entisessa elamassani olen "hoitanut' mm. anorektikkoja. Osa kuoli, osa selvisi.

Vaahterasiirappikuurilla, eli master plan -dieetilla kuulemma putoaa 1 1/2 "kivea" parissa viikossa. 1 stone = 6.35029318 kiloa. Taman kuurin keksi naturopaatti Stanley Burroughs jo kolmekymmenta vuotta sitten.

Tama detox-dieetti sujuu seuraavasti:

Tarvitaan vaahtera-palmusiirappia, sitruunoita ja cayennepippuria. 2 rkl siirappia sekoitetaan samaan maaraan sitruunamehua (vastapuristettua), lisataan hyppysellinen cayennepippuria ja sekoitetaan joko kylmaan tai kuumaan veteen. Naita lasillisia siis pitaisi juoda ainakin 6 per paiva. Ylarajaa ei ole, mutta tuskinpa tuo niin herkullista on, etta se vaara olisi suuri.

Aloittelijoille suositellaan tata paastokuuria seurattavan vain 5-7 paivaa, kun taas tahan tottunut voi noudattaa sita jopa kaksi viikkoa.

Ei kuulosta kovin terveelliselta, eika se sita taatusti olekaan.



Variaatioita: Korvaa joko lounas tai illallinen lasillisella tata sekoitusta, tai pida kerran viikossa vaahterasiirappipaastopaiva. Tama kuulostaa jo tayspaisemmalta touhulta.

Niin, ja kuten paastotessa, pitaa suolisto puhdistaa. Tahan suositellaan suolistohuuhteluita, tai fysiologista merisuolaliuosta aamuisin tyhjaan mahaan (litra vetta ja kaksi teelusikallista merisuolaa), tai glaubersuolaa. Epsom-suola kay varmaankin myos hyvin.

Sitruunamelissa

Jos yrtin latinalaisessa nimessa on sana "officinalis", se kertoo yrttia kaytetyn laakinnallisissa tarkoituksissa.

Sitruunamelissaa on perinteisesti kaytetty rauhoittavana yrttina. Sen nimi "melissa" tarkoittaa alunperin mehilaista, ja viittaa sen makeahkoon makuun.

Melissaa voi kayttaa etikan mausteena (tuoretta, silputtua sitruunamelissaa ja etikkaa => anna maustua n. 3 viikkoa, ja kayta viinietikan, valkosipulin, oliivioljyn ja muiden yrttien kanssa) Hyvaa rucolan kanssa ja erinomaista nimenomaan kalaruokien seurana.

Sitruunamelissan sisaltamilla eteerisilla oljyilla on rauhoittava ja antibakteerinen vaikutus. Joidenkin tietojen mukaan se tepsii myos herpes simplexiin, eli esim. huuliherpekseen.

Niinkuin kaikilla yrteilla, niiden sisaltamien tehoaineiden maara vaihtelee korjuuajan mukaan.

Sitruunamelissan sisaltama eteerinen oljy on nimeltaan sitronellaali. Jos sitruunamelissaa (kuin muitakin yrtteja) hauduttaa teeksi, kannattaa se tehda kannen alla, silla kanteen keraytyvat juurinkin ne vaikuttavat aineet  - oljyt - jotka pitaa saada takaisin haudutettuun nesteeseen.

Sanotaan, etta tietyt eteeriset oljyt vaikuttavat hengityksen ja ihon kautta kulkeutuen aivoihin ja vaikuttavat limbiseen jarjestelmaan, joka saatelee tunteita ja vaistoja. USA:ssa jopa jotkut ostoskeskukset lisaavat tallaisia aineita hengitysilmaan, jotta kauppa kavisi paremmin.

Tassa ohje sitruunamelissasalvaan, joka auttaa mm. huuliherpekseen:

mehilaisvahaa
lanoliinia
oliivioljya

Kaikkia suurinpiirtein yhta paljon. Sulata ne miedolla lammolla.

Lisaa joukkoon hiukan sitruunamelissan eteerista oljya.

Salva sopii kaikenlaisten rohtumien hoitoon, ja on parempi sailyttaa jaakaapissa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Sairaala ja mina

Tahan kuuluu myos kunnallinen terveydenhuolto jne. Kunpa voisin jotenkin rakentaa tietopaketin niille, jotka eivat tieda edes mista pitaisi kysya. Kun en minakaan alan ammattilaisena aina saa siita selkoa.

Pyrin pitamaan tata blogia paivitettyna kaikenlaisten asioiden suhteen.

Myonnan myos, etta syopa olisi tullut nopsaan ja helposti hoidettua niinkuin se ensimmainen kirurgi ehdotti. Mutta kukaan ei siina tapauksessa olisi edes kysynyt, etta haluanko sita tai pysyyko psyykeni perassa.

Joo, todella kokonaisvaltaista hoitoa.

Jos blogiani lukee joku rintasyopapotilas, niin kontakti-infoni on etusivulla.

Minua ei helposti nujerreta, mutta haluan itse paattaa siita, mita minun ruumiilleni tehdaan. Ei se ole vaan sita, etta syopa saadaan pois. Se on minun valintani, eika TYKSin henkilokunnan.

Kirkko ja me

Minulla oli MBA-kussitoveri, joka sattui olemaan eraan seurakunnan toimitusjohtaja (tata nimitysta kaiketi kaytetaan, koska han ei ollut pappismiehia). Han aina sanoi, etta hanta hammastyttaa, kuinka kirkko ei jahtaa niita 99:aa laumasta eksynytta, vaan keskittyy siihen yhteen, joka jo on kiltisti aitauksessa. Nain raamatullista vertausta han kaytti.

Kirkko on huonosti jalkautunut tavallisen vaeston pariin. Siksi olinkin hammastynyt, kun luin iltapaivalehdista, etta tanaan, 11.11.11, monien tahtoessa vihille juuri tana paivana, Hensingin seurakunta oli paattanyt jarjestaa drive-in - vihkiaisia jossain parkkihallissa. Minusta tama on loistava idea, ja ilmeisimmin se on ollut suosittukin. Luulen, etta isojen ja kaavamaisten kirkkohaiden ollessa muodissa, tarvitaan myos muita vaihtoehtoja, jotka kenties antavat tapahtumalle paljon persoonallisemman luonteen jaaden ikuisesti ihmisten mieleen.

Minun lapsuudessani synnyinpaikkakunnallani oli onneksi sellaisia pappeja, jotka ymmarsivat esimerkiksi nuorten tarpeet hyvin. Ellei (siis KUN ei) teini-ikaisia kiinnostanut istua sunnuntaiaamuisin ikuisuuksia kestavassa jumalanpalveluksessa veisaamassa vanhuslauman keskella, oli nuorille keskiviikkoiltaisin ns. "varttikirkko". Ja vartin se vaan kestikin. Enempaa ei tarvinnutkaan.

Vielakin ihmettelen, etta miksi siella pitaisi sunnuntaisin istua niin kauan, kun kerran tama vartin sitsi veti pienella paikkakunnalla porukkaa arki-iltana aika paljon.

Mina en tieda, mita kirkon nuorisotyo on tana paivana, mutta kuulemani perusteella sita voisi kylla markkinoida ja parantaa. Synnyinkaupungissani on ns. Teetupa, paikka jonne voi menna iltaa viettamaan. Tai jonne voi tulla omista iltariennoistaan tapaamaan muita. Yksi ehto toki oli; sinne ei tietenkaan saanut tulla paihtyneena.

Nain yliopistokaupunkilaisen nakokulmasta opiskelijat ovat varsin oivallinen "markkinoinnin kohderyhma" (tama voisi kylla olla ihan ilman noita lainausmerkkejakin), joskin heilla omiakin rientoja on yllin kyllin.

Miksi eivat seurakunnat voisi sponsoroida opiskelijoita (jotka aina valittavat rahanpuutteestaan) esim. jarjestamalla yhteisia kokkausiltoja/nyyttikesteja (jossa kirkko jarjestaisi tilat ja osallistuisi raaka-ainekustannuksiin)? Kokkaaminen ja ruoka ylipaataan ovat kuitenkin muotijuttuja tanapaivana.

Tiedan, etta kotitalousneuvonnassa jarjestetaan ruokakursseja tassakin kaupungissa. Ne ovat todella suosittuja, maksulla katetaan vain raaka-aineet. Tassa olisi hyva vinkki yhteistyolle.

Ei sen toiminnan tarvitse olla evankeliumin tuputtamista, vaan pikemminkin seurakunnan toimintojen "arkipaivaistamista" sopimaan paremmin keskivertoihmisen elamaan. Nain kynnys sailya seurakunnan jasenena olisi matalampi kuin se nykyaan on.

Mina esimerkiksi erosin kirkosta, kun en katsonut, etta nykyisella asuinpaikkakunnallani se maksun maara tuo mitaan lisaarvoa omaan elamaani. Ei kai se ole maksuista kiinni, paaseeko "taivaaseen" vai ei.  Minun "uskoni" on mita se on, korutonta, ja yksinkertaista.

Kirkko puhukoon jasenilleen/toivotuille jasenille heidan omalla kielellaan.


A bit too much is just about enough for me

Loysin toisen hauskan kuvan: Se on otettu jollain monista Etela-Afrikanreissuistani, muistaakseni hotelli Atlanticin ravintolassa Kapkaupungin Waterfrontissa. Tama siita seuraa, kun kaksi henkiloa ei millaan osaa paattaa, mita syo jalkiruoaksi:

Hyvaahan tuo oli, otos kaikista listan jalkkareista. Hiukan ehka stydia ranskalaisittain pitkan kaavan mukaan edenneelle illalliselle.

Edelleen puolukanhimoa

Lieneeko minulla puutos jostakin? Tassa puolukoita ja vaniljastevialla maustettua luonnonjogurttia:


Nokkonen

Nokkonen on aika monikayttoinen kasvi, jota saisi hyodyntaa enemman, koska se menestyy vahan liiankin hyvin vaikka missa. Nokkonen on jo ammoisina aikoina kaytetty rautapitoinen yrtti, jonka sanottiin parantavan esim. nivelkivut (aivan oikein, jos nokkosen varsilla hakkaa kipeita nivelia, kipu siirtyy nokkosenpolttamiin ja helpottaa itse nivelessa*). Nokkosten varsien polttava aine on muurahaishappo. Roomalaiset aikoinaan veivat sotaretkilleen mukanaan nokkosia, silla niilla ihoa hieromalla sai verensa kiertamaan kylmemmissa ilmanaloissa.

Raudanpuutostiloissa rautatabletteja vatsaystavallisempi keino on hauduttaa tuoreita nokkosenlehtia vesitilkassa noin tunti, siiviloida seos ja kayttaa sita sisaisesti tarpeellisen ajan.

Nokkonen sisaltaa nykyisen tutkimuksen mukaan monia hyodyllisia aineita, kuten fenolihappoja, flavonoideja, kumariineja ja polysakkarideja (varsinkin nokkosen juuressa), joista viimeksimainitut saattavat toimia virustulehduksia vastaan. Flavonoidit ja fenolihapot vahentavat myos tulehdusta, ja saattavat olla hyodyksi esimerkiksi reumapotilaille, eturauhastulehduksissa ja virtsatulehduksissa.

TV:sta tuli ohjelma, jossa oli muutama hyva vinkki sen kayttoon. Kaikki tietavat, etta sita voi kuivata ja kayttaa esim. sampylataikinaan tai pinaatin sijasta "pinaattikeittoon", mutta harva tekee siita esim. teeta. Nokkostee poistaa nestetta ja vahentaa turvotuksia.

Nokkosesta saa hyvaa ainetta kauneudenhoitoon, mm. kasvoja voi hoyryttaa astian ylapuolella, ja astiassa kuumaa vetta jossa nokkosia joko kuivattuina tai tuoreina. Hoyrytys avaa huokoset ja puhdistaa niita.

Nokkosta voi kayttaa myos ihoa puhdistavaan naamioon, joka sopii varsinkin herkalle, epapuhtaalle tai artyneelle iholle:

1 rkl kuivattua nokkosta murskattuna
saman verran kermaa
saman verran arrowjuurijauhetta (nuolijuuri)
saman verran nokkosteeta

Seos saa vetaytya hiukan aikaa, ja sitten siihen lisataan tilkka vaahterasiirappia, jolla on myos puhdistava vaikutus. Seos on valmis kayttoon (sailyta jaakaapissa).

Yksi mielenkiintoinen ohjelmassa annettu vinkki oli tehda itse nokkossuolaa, jota voi kayttaa ruoanlaitossa ihan normaalin suolan tavoin. Se tehdaan nain:

Laita tehosekoittajaan tuoreita nokkosia ja lisaa saman verran (painon mukaan) merisuolaa. Jauha tehosekoittimessa hienoksi ja levita seos pariksi paivaksi palttinapyyhkeen paalle kuivumaan. Kun suolaseos on kuivaa, purkita se ja sulje purkin kansi siiviisti, ettei se ime kosteutta.

Tata voi siis kayttaa yrttisuolan tapaan.

*) Tassa siis hiukan sama funktio kuin ahdistuneilla (nuorilla), joiden on "pakko" viillella itseaan peittaakseen sisaisen tuskansa.

Uusiokayttoa viinipulloille

Loysinpa tallaisen hauskan kuvan, joka on otettu eraalta reissultamme kuvankauniissa Moselin laaksossa. "Pullon" koko taitaa olla yli kolme metria.

Laadukas?

Tassa taas asia, joka nyppii, niinsanotusti. Sanan "laadukas" viljeleminen mita kummallisimmissa yhteyksissa. Miettivatko ihmiset oikeasti, mita se tarkoittaa, kun kayttavat sita sanaa?

Tiedan kylla, etta esim. laaketutkimuksessa laadulla/laadukkuudella tarkoitetaan kaikki standardit tayttavaa toimintaa/tulosta ja toimintojen saumatonta jaljitysta (audit trail). Mutta voiko ihan maallikko sanoa, nakematta analyysitodistuksia, etta esim. jokin luontaistuote on "laadukas"? Tai etta kampaaja tekee laadukasta tyota? Ainakin viimeksimainitussa tapauksessa laadukas kuvaa asiakkaan subjektiivista tyytyvaisyytta asiaan. Ehka han on tarpeeksi tarkkaan osannut selittaa, mita ja millaisen lopputuloksen haluaa, mutta hanen suosituksensa takia samalle kampaajalle meneva ystava ei taas osaakaan, ja on omaan tulokseensa todella harmistunut.

Tekeeko naistenlehdesta "laadukkaan" se, etta se on painettu kiiltavalle (ja kalliille) paperille, ja etta se on taynnaan kauniita editoriaalikuvia? Vaikka sisalto todellisuudessaan olisikin pullollaan homppajuttuja ja mainoksia? Tamakin on makuasia.

Soisin vaan, etta enemman mietitaan, mita puhutaan. Joillekin toiselle tyon hyva laatu on sita, etta asiakaspalvelu vastaa puhelinsoittoon minuutin sisalla, eika asiakkaan jonotus kesta puolta tuntia. Halvempi ratkaisu on tietysti alentaa palvelutasoa, ja ostaa palveluntuottajalta se lupaus vastata puheluun puolen tunnin sisalla. Tama tietty valinta, joka kielii palvelun varsinaisen tarjoajan kasityksesta riittavasta laadusta, ja jolla on oma merkityksensa firman imagolle.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Tilannekatsaus


Ai niin, olinhan mina taas vaihteeksi tanaan laakarillakin. Nyt oli vuorossa plastiikkakirurgi.

Onkologin tuomio: Radikaalileikkaus ja rekonstruktio n. vuoden paasta. Ei kay minulle. Ei ehka sadetta, mutta sytostaatit ja antiestrogeeni. Sepa tassa onkin pulma, koska kasvaimet ovat infiltroivia, ja hurjaa vauhtia kasvaneita. Sytostaattien takia kannattaa varmaankin jo ajoissa ruveta vaalentelemaan tukkaan, vaaleammassa kun ei paalaki paista niin helpolla kuin lapi tummasta tukasta.

No, pitkin hampain tama kirurgi sanoi, etta ehka siihen voisi laittaa valiaikaisen proteesin, joka kylla saattaa usein kapseloitua, eli luvassa olisi sitten enemmankin leikkauksia ensi vuonna. Naita kasia ja olkaa ei voida kuitenkaan hoitaa ennenkuin sytostaattikuurit on kayty lapi. Voihan pee. Eli siis ensi vuonna on turha hinkua toihin, eika ehka sita seuraavanakaan :(

Huomenna on useidan erikoisalojen kokous, ja he keskustelevat asiasta. HER-vastaus oli tullut, mutta kirurgi ei osannut tulkita sita, eli siis minulle ei kerrottu mitaan (todennakoisesti olisin kuitenkin ymmartanyt sen koodikielen, jos olisin paprun saanut tassuihini).

Pyysin selvittamaan myos sita mahdollisuutta, etta sita ei leikata ollenkaan. Mita sitten? Tama on MUN kroppani.

Sydantiedot eivat olleet tulleet viela kaupunginsairaalan sydanpolilta. Onpa hidasta toimintaa. Kuulen huomenna ehka lisaa.

Ja kaikista naista jaarittelukaynneista maksan 30 euroa kerta.

Iltapalaa

Nettiyhteys on takkuillut jo pari paivaa joka vali, joten tasta taitaa tulla aika lyhyt paivitys. Piti vaan laittaa pari kuvaa iltapaloistani :)

Kas tassa:


Ei naita kyllakaan samana iltana syoty.... Alakuvassa on vhh-leipien paalla ja kananmunaviipaleiden alla savusilakkaa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Tomaattivoide

Olen joskus kayttanyt Ella Bachen tomaattivoidetta, kunnes joku vinkkasi, etta Ranskasta saa samantapaista ihan markettikamana. Merkki on Les Petits Plaisirs, ja sita nakyy saavan nyt Suomestakin. Nakyy olevan nyt myos tarjouksessa, eli palttiarallaa Ranskan hinnoissa. Samalta merkilta loytyy nakojaan muutakin valikoimaa.

Tilasin heti pari purkkia. Varsinkin pakkasessa kuivavalle iholle tuo on aika hyva.
Niin, ja Ella Bachen tuotteessa on parabeeneja, mita tassa LLP:n tuotteessa ei ole.

Helppoa ruoanlaittoa

Nyt on syoty kurpitsaa viikko, ja lopusta laitoin eilen kurpitsakeittoa. Kolmisen litraa sita sitten siitakin tuli. Keitin kurpitsanpalaset pienessa vesitilkassa pehmeiksi, soseutin liemessaan ja lisasin hiukan kermaa ja merisuolaa. Se ei muuta tarvitse.

Pieni kiehkura kermaa paalle (hiukan se ehti leviamaan ennen kuvaamista), joskin tilkka hyvaa oliivioljyakin olisi passannut hyvin.
Kurpitsan kanssa nyhertamisen jalkeen en sitten viitsinyt laittaa paaruoaksi mitaan kummempia. Tama siis on "talonpyttis", toisin sanoen tahteeksi jaanyt makkara ja lindstrominpihvi kermaan muhennetuikka vihreilla lehtivihanneksilla, joista paaosa oli pinaattia.



Jostain syysta juuri tanaan on ollut hilliton mieliteko puolukoihin. Marketin pakastealtaassa oli suht' tyyriita kotimaisia. Ostin pussillisen, ja hyvalta ne ovatkin maistuneet jopa iltapalaksikin venalaisen jogurtin kanssa ja toffeestevialla maustettuna.


Taytyisi hiukan varmaan panostaa enemman tahan kokkaukseen. Ja ruokien esillepanoon....

lauantai 5. marraskuuta 2011

Takkuilua apteekissa

Jalleen kerran; nyt oli tosin syypaana tyoterveyslaakari, joka oli kirjoittanut kipulaakityksen tueksi epilepsialaaketta, mutta ei ollut sitten huomannut, etta koko valmistetta ei ole olemassakaan silla vahvuudella. Laakkeet tietty just tanaan loppuivat. Loysin sitten aiemman reseptin, jossa neurologi oli maarannyt saman laakkeen alkuperaisvalmistetta 40 mg. Tata vahvuutta koko alkuperaislaakkeesta ei ole olemassakaan.

Marssin sitten apteekkiin kysymaan, mita tehda, koska jos tuon laakkeen jattaa valiin ottamatta kuin  seinaan, siita tulee todella pahat vieroitusoireet. Kun pengoin noita reseptejani, en tietty ottanut laaketta ennenkuin nyt, ja apteekissa olikin jo todella tuskallinen olo. Onneksi farmaseutti muisti minut ja loysi tiedot koneeltaan, onneksi olin juuri sielta kaynyt hakemassa ko. laaketta aiemmin.

Sain 100 kpl:n purkin mukaani 40 mg:n kopiolaaketta, ja taytyy naemma pitaa enemman silmalla sita, mita reseptissa sanoo. 10 mg x 1 on liian vahan, pitaa olla 40 mg. Siina alkuperaislaakkeen reseptissa on viela vaihtokielto.

Pistaa edelleenkin miettimaan, kuinka moni syo vaaraa laakevahvuutta tai saa sita vahingossa apteekista (ks. aiemmat kirjoitukseni aiheesta). Joskus tuollainen virhe voi olla kohtalokas.


perjantai 4. marraskuuta 2011

Omia kuvia


Mina, viisikymppinen.







Koti

Minulla on olkkarissa vanha venalainen kalustus. Tassa hiukan kuvia:

Tama on entisesta asunnostani. Kalusteet ovat samat nykyisessa ja suuremmassa lukaalissani.


Olkkariin taisi menna 60 metria verhokangasta. Tassa varit ja pahkinapuu kaverina. Nyt haluaisin vaihtaa hernekeiton vihreaan ja pahkinanruskeaan.



Tama viimeinen kuva on Bahrainista ostetusta kasinsolmitusta silkkimatosta. Todella kaunis!

Ei mitaan uutta auringon alla

Edelliseen lisaten; oma aitini raivosi minulle jouduttuaan noyryytetyksi, koska serkkunsa oli huolestunut hanen jaksamisestaan (siis minun syopani takia). Olen kylla aidilleni ilmoittanut asiasta, ja uudelleenlahetin sen meilinkin. Ei vastausta.

Ihan kuten oma esimiehenikin, ei puhettakaan siita, etta vointiani olisi kysytty. Tai ylipaataan kysytty mistaan minua koskevasta.

Sitten toiseen asiaan. Vastikaan kirjankin julkaissut meikkitaiteilija kertoi iltapaivalehden kauneuspalstalla keksineensa, etta hopeanvarinen kajal kirkastaa meikissa katsetta. Just niin, ei ole sekaan mikaan uusi juttu, vaan tunnettu maailmalla jo pitkaan. Juutuubistakin asiaa loytyy.

Sita suurempi plagioija on Kaj Stenvall ankkafiguureineen. Mielestani ei niinkaan nerokasta, varsinkin kun joskus toistakymmenta vuotta sitten olin tyomatkalla, muistaakseni joko Torontossa tai Chicagossa, ja siella piti toinen ankkataiteilija nayttelyaan. Tama taiteilija oli aloittanut ankkatouhunsa hyvinkin ennen Stenvallia.

torstai 3. marraskuuta 2011

Huolta ja murhetta

Minua kymmenisen vuotta vanhempi, vaimostaan eronnut miespuolinen ystavani kerran mainitsi, etta elamassa on parhainta toisista, laheisista ihmisista huolehtiminen.

Varmaan joillekin onkin. Han pitaa huolta sisarustensa lapsista, koska omia ei ole.

Mina taas toivoisin, etta joskus olisi aika, jolloin laheisista EI tarvitsisi huolehtia. Taman syovankin kanssa suurin murhe on laheisten ihmisten tuska. Moni myos todellakin kaantaa selkansa kuullessaan tilastani.

Toisaalta myos tarvitsen jonkun vetamaan minut pois taalta eristaytyneisyydesta. Haluan palan normaalia elamaa.

Huh naita kynsia!

Kasvavat ihan kohinalla. Turha yrittaakaan lyhentaa lasiviilalla, ovat niin paksut (kiitos Nailtiquesin proteiinilakkojen), tarvitaan akryyliviila. Tassa mustaa kynsilakkaa (Mavala) ja Make Up Storen mattaa paallystetta.


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Moitteita julkiselle terveydenhuollolle

Tahan mennessa tapahtunutta: Kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on hiukan yli vuoden jalkeen asettunut laakityksella. Itse vajaatoiminta aiheuttu sita ennen jo ongelmia mm. muistamisessa ja keskittymisessa. Mutta eihan sita huomaa, koska vajaatoiminta ei kehity yhdessa yossa.

Vuosisitten alkanut artroosi, eli molemmat peukalonivelet ovat "irrallaan" ja turvonneet. Aiheuttaa toiminnallista ongelmaa.

Menin sitten viela ja luiskahdin jaisella pihalla autosta noustessa, ja jo ennestaankin kipea olkapaa sai pahemman vamman, ja koska loin kyynarvarteni auton kynnykseen, siihen tuli ulnaris(eli kyynar-)- hermon vaurio.

Sitten tama uusinut rintasyopa, joka on metastasoinut todella nopeaan, koska kevaan joukkoseulonnassa ei huomattu mitaan.

Probleemia: Tyoterveyslaakari hoiti kilpirauhasongelmaa, ja lahetti minua sitten eri alojen spesialisteille. Ortopedi hoitaa olkapaata, kasikirurgi ainoastaan katta kyynarpaahan saakka, ja sitten syopaa hoitavat kirurgit, onkologit ja plastiikkakirurgit. Toteamisessa on radiologin tyopanos ensiarvoisen tarkea. Sitten voidaan tarvita psykiatrisia konsultteja (minakin olen tehnyt liaison-psykiatriaa nuoruudessani) psyykkiseksi tueksi, varsinkin terminaalipotilaille. Tai mikseipa muillekin, jos sairaus kuormittaa psyykkisesti paljon.

Tyoterveys on maksanut joitain konsultaatiokaynteja, mutta syopa hoidetaan potilaan omaan piikkiin keskussairaalassa. Sinne meni myos yksityiselta lahete leikkausjonoon (peukalot), mutta ortopedin lahete pompautettiin sielta takaisin, "koska oikea hoitopaikka on tyoterveys". Fysioterapia ei ole auttanut tahankaan saakka, ja fysiatri on kahteen otteeseen suositellut magneettikuvausta. Tyonantaja ei maksa. Tassa puhutaan siis jo liki tuhannesta eurosta.

Syovan takia kavin jo kerran kirurgin pakeilla. Siirsin leikkausta, koska halusin tietaan kasvainten speksit. Viime viikolla siis onkologin vastaanotolla, josta siitaKIN maksoin miltei 30 euroa. Vain kuullakseni suuremman kasveimen reseptoristatuksen. Asian olisi voinut hoitaa puhelimitsekin ilman poliklinikkamaksua. Kun tiedustelin muista kaytannon asioista, han muistutti olevansa onkologi, eika han voi ottaa kantaa muiden erikoisalojen alueeseen kuuluviin juttuihin. Aivan.

Siina vaiheessa aloin jo hikeentya. No, tanaan tuli kutsu plastiikkakirurgin juttusille, ja taas ensi viikolla siihen menee sitten kolmekymppia.

Kylla syopapotilaittenkin kanssa tehdaan sairaalassa tiimityota, mutta minusta ei mitenkaan sujuvasti. Turhaa ajan ja rahan haaskausta.

Britanniassa on systeemi, etta yleislaakarit (omalaakari, GP eli general practitioner) konsultoi tarpeen mukaan muita erikoisaloja, ja myos hoitaa potilaitaan laajemmalla diagnoosiskaalalla kuin Suomessa. Potilas ainakin tietaa, etta on yksi kontakti, jolla on koko homma hoidossa.

Mina olen entisessa tyossani ollut paljonkin tekemisissa naitten GP:itten kanssa, enka voi muuta kuin ihailla heidan toimintaansa. He hoitavat kaiken gynekologisista ongelmista psykiatriaan, ja todellakin myos osaavat sen, monta vuotta muita erikoisaloja konsultoituaan.

Koskahan taallakin joku hieman viilaisi tata systeemia toimivammaksi. Niin, ja tahan polimaksujen paalle sitten tulee viikkotolkulla (minimi 5 viikkoa) polikaynteja, se kolmisenkymppia kerta, per sadehoito joka arkipaiva. Sytostaattikaynnit viela siihen paalle.

Ei se ilmaista ole Suomessakaan.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Myrkkyja kengissasi?

Kosmetiikka ei ole ainoa myrkkyjen lahde. Toinen paha on muoti. Eika sen myrkyn tarvitse olla kankaassakaan, silla esimerkiksi Kiinasta tuotavien kenkien laatikoissa kaytetaan kuivikepusseja (homeenesto), jotka saattavat olla  - ja yleisesti ovatkin  - taytetty Euroopassa kielletylla dimetyylifumaraatilla. Tallaiseen pakkaukseen laitetut kengat saattavat aiheuttaa pahimmillaan palovamman kaltaisia oireita iholla, ja saastuttaa myos kenkien sailytystiloissa muutkin jalkineet.

Dimetyylifumaraatti ei ole ainoa ongelma kengissa. EU:n rajalla valvonta suoritetaan pistokokeina, ja usein loytyykin esim. metyleenikloridia, joka on hitaasti haihtuva tuote, joka aiheuttaa usein hengitysoireita. Koska kemikaali on haihtuvaa, kuljetuskontteja ei pysayteta rajalle, vaan se jatkaa matkaansa, ja kengat vain tuuletetaan ennen myyntia. Viranomaisilla ei oikeasti ole mitaan oikeuttakaan pysayttaa, niita, silla sita varten ei ole mitaan erityista lakia. Laki ainoastaan suojaa tyopaikallaan mahdolliselta altistumiselta joutumisen, eli tyontekija on periaatteessa suojattu kenkaliikkeessa, mutta ennen kenkien paatymista sinne, ei ole oikeastaan mitaan keinoa valvoa kaytettyjen kemikaalien maaraa ja laatua.

Kenkiin kaytetty nahka kasitellaan yleensa halvan tyovoiman maissa, kuten Bangladeshissa. Kemikaalien haitat ovat hyvin tiedossa, mutta silti tyontekijoita ei suojata mitenkaan. Syopatapauksien maara on viime vuosina kaksinkertaistunut, ja tyontekijoiden oletusika on 40-50 vuotta.

Puhumattakaan siita, mika maara kemikaaleja paatyy jateveden mukana kaduille ja maaperaan. Olen kerran kaynyt marokkolaisessa nahanparkitsemossa, ja jo hajukin oli sanoinkuvaamaton, ihan silmat vuosivat vetta. Tuloksena oli kuivumassa iloisen varisia nahkoja, joista voi vaan todeta, etta silmamaaraisesti ainakin Euroopassa kaytettyja atsovareja ja aniliinia oli kaytetty runsaasti. Mita tummenpi tai syvempi vari on, sita myrkyllisempia aineita on tarvittu luomaan se.