Laitetaanpa tähän nyt ensin sen voitokkaan vihersmoothien ohje:
Dzinnin Minttusuklaapommi
n. 2,5 dl soijamaitoa (non-GMO, Alpron sininen purkki)
muutama pala pakastepinaattia jäisenä (laitan itse n. ½ pussillista)
n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
nippu tuoretta minttua - varretkin voi käyttää, elleivät ole kovin puumaisia
1 avokado (tai puolikas jättisuurta, niiden koot kun vaihtelevat kovin) - kuori, poista kivi ja käytä hedelmäliha
steviaa
Tehosekoittimeen ja valmista tuli. Yllätyin hiukan itsekin herkullisen pehmeästä mausta!
Villiyrttikeittokirja tuntuu loistavalta. Nyt keväällä on hyvä aloittaa niiden kerääminen ja ottaa kuivuri käyttöön.
Joskus, vuosia sitten, oli Turun Sanomissa juttu köyhästä opiskelijapariskunnasta, jotka valittivat, ettei ollut rahaa kunnon ruokaan. Kovin pulskilta (siis ylipainoisilta) näyttivät kuvissa, ja ihmekös tuo, kyllä varmaan riisillä ja tonnikalalla lihookin. Varsinkin siis sillä riisillä. Puhutaanhan yleisesti "jyväpossusta" ja "maissikananpojasta". Tärkkelyksiä yhtäkaikki ilman kunnon ravinteita.
Ajattelin itsekseni, että tuo Villiyrttikeittokirja olisi varmaankin hyvä lahja jollekin kotoa poismuuttavalle opiskelijanalulle. Ei tarvitsisi kitkutella ravintoköyhällä ruoalla, eikä tarvitsisi valittaa siitäkään, ettei ole rahaa kuntosalikorttiin, koska metsiä ja pellonpientareita koluamalla saa liikuntaakin. Jo siksikin, että kaupunkien keskustoista niitä yrttejä sun muita ei kannata kerätä, vaan joutuu lähtemään hiukan kauemmaksi. Eli fillari alle ja menoksi!
Tässä vaiheessa tietty tulee eteen se kysymys, että miten tunnistaa oikeat sienet, kasvikset ym. En tiedä, mitä nykyään kouluissa opetetaan, mutta minun lapsuudestani esimerkiksi ne tunnit, jotka käytettiin Suomen lintulajien opetteluun, olisi voinut käyttää erätaitojen opetteluun, mukaanlukien syötävien kasvisten ja sienten käytön ja säilömisen opetus. Onhan se mukavaa tunnistaa lintulajeja, mutta se ei ole ainakaan minulle ruokaa suuhun koskaan tuonut, ei missään muodossa. Entinen metsästysharrastuskin oli lähinnä metsässä samoilua haulikko muodon vuoksi mukana ystävättären kanssa. Ainoa saalis oli kerran siipeen ammuttu (siis ei meidän ampumamme) fasaani, jonka kiidätimme tuotapikaa eläinlääkäärille. Parannuttuaan se päästettiin takaisin vapaaksi.
Minusta tuntuu myös, että kotitalousopetus on hiukan huonoilla kantimilla kouluissa nykyään. Kokkaaminen sinänsä on tullut (onneksi) muodikkaammaksi, mutta taloudenpitoon tarvitaan muutakin.
Sama koskee jonkinlaista kansantaloudellista ymmärrystä. Varsinkin nyt vaalien aikana ymmärsin, miten kapea-alaista ihmisten ymmärrys voi olla. Siitä lisää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!